Rala session

TANGOON TARVITAAN KAKSI - miksi sitten parin kuvan ottamiseen tarvitaan kahdeksan?

Kirsi Pärni varaili kuvausaikoja ja lupasi palata.

Pian selvisi mihin olin lupautunut. Kirsi oli järjestänyt paitsi monen ihmisen aikataulut myös Kaapelitehtaan ison hallin, nosturin, pienen varastollisen tavaraa sekä kahvipaussien ajankohdat. 

Selvisi myös, että kuvaamme Cassiuksen ideoiden pohjalta Rala ry:n kuvia. Merikaapelihallin lattialle oli tarkoitus lavastaa rakennusalana rekvisiittaa ja -ammattilaisia. Homma vaikutti päivänselvältä kunhan vain selviämme siitä. 

Ei kun rakentamaan. Anna ja Jaana hoitivat rakentelun Tuukan valvovan silmän alla ja me Janin kanssa kokosimme lavasteiden ympärille suuren osan studion kuvaustekniikkaa. Kamera kiinnitettiin nosturiin ja lähetettiin läppäriin yhdistettynä kohti hallin kattoa. 

Ja sitten kuvaamaan. Mallit puvustettiin ja ohjattiin paikoilleen, valoja testailtiin ja rekvisiittaa siirreltiin kunnes kaikki olivat tyytyväisiä.

Klik klik, parin päivän päätteeksi kuvat olivat purkissa. Tässä vaiheessa, ennen yksinäistä kuvien jälkityöstöä, on hyvä palauttaa mieleen, että kuvien tekeminen on usein vaativaa ryhmätyötä eikä vain ja ainoastaan kuvaajan aikaansaannosta. Ralan kuvaus oli oiva esimerkki siitä miten edetään kohti haluttua lopputulosta. Kiitos onnistuneista kuvista kuuluu koko tiimille:

Anna Masanti, Rala
Anna Pirkola, stailaaja
Eija Anteroinen, Cassius
Jaana Niittynen, co-stailaaja
Jani Tenhunen, kuvaajan assari
Kirsi Pärni, Left and Right
Maija Nikkonen-Hilli, Cassius
Tuukka Tujula, Cassius
Sekä mallit!
Kamera ja tarina Timo Junttila

PLANET SUVILAHTI

Planet Suvilahti 4.-5.9.15, exhibition, performances

Free yoga on 5.9. in Suvilahti

More: https://www.facebook.com/events/341328776030397/

Joogan valokuvauksesta

Asanan henkeä tavoittelemassa – valokuvauksen keinoin

Mietteitäni joogan valokuvaamista, julkaistu Suomen Joogalehdessä 4/2014

 

 

– Käännä päätä, laske katsetta, hymyile. Näin saattavat kuulua tyypilliset valokuvaajan ohjeet kuvattavalle. Mistä on kyse? 

 

Kuvaaja yrittää saada mallinsa hyvään valoon ja asentoon, mahdollisimman rennoksi tai johonkin haluttuun rooliin: näyttämään hyvältä tai johonkin tiettyyn tarkoitukseen sopivalta. Jotta kokonaisuus olisi mahdollisimman hieno, saattavat meikkaajat, stailaajat ja muut ympärillä pyörivät asiantuntijat viimeistellä kuvattavaa puutereilla, kampauksilla, uusilla vaatteilla tai hienoilla lavasteilla. Lopputuloksena vaikkapa kiiltävässä lehdessä itseään esittelevä poliitikko ei näytäkään aivan samalta kuin uutisissa.

 

Valo yhdistää sisäisen ja ulkoisen

 

Sana valokuva (photography, Fotografie) tulee alunperin kreikan kielestä - photos graphos, eli valolla kirjoittaminen. Kuvia ei siis välttämättä oteta, vaan niihin vaikutetaan, mietitään mitä tehdään ja tallennetaan valon avulla filmille tai muistikortille. Ensimmäiset säilyneet valokuvat, jotka Nicéphore Niépce vuonna 1822 valotti bitumilevylle useiden tuntien tai jopa päivien valotusajalla, eivät olisi onnistuneet ilman runsasta auringonvaloa. Niépcen menetelmää kutsuttiin heliografiaksi eli aurinkopiirrokseksi.

 

Auringolla ja valolla on tärkeä merkitys myös joogan filosofiassa ja aurinkotervehdysten kautta joogaharjoituksissakin. Tähän viittaavat vanhat intialaiset filosofiat ja niiden nykyiset tulkitsijat, kuten Sri T.K. Sribhashyam (Emergence of Yoga – Editions yogakshemam, Ranska 2014). Kuten tiedämme, vanhat joogatekstit eivät kerro kovinkaan paljon joogan asennoista, vaan tarkastelevat enemmän henkisyyttä, ihmisen mieltä, sisäistä maailmaa.

 

Niinpä valokuvan ulkoisen ja joogan sisäisen tarkastelun yhteiseksi tekijäksi näyttäisi siis selkiytyvän aurinko, valo.

 

Asennosta asanaan

 

Aloittaessani joogan harrastamisen, halusin kovasti opetella uusia asentoja. Kun niitä ei mielestäni riittävän nopeaan tahtiin esitelty, tukeuduin kirjoihin. Mitäs niistä vaikeista teksteistä, kuvista näkyi hyvin mitä tulee tehdä. Jalat haara-asentoon, vartalon kallistus sivulle, sitten toinen käsi alas ja toinen ylös. Asento oli siinä, seuraava, kiitos. Mutta hetkinen, miksi käsi ei mennyt lattiaan saakka kuten kuvassa ja mistä johtui, että kyljet ilmoittivat olemassaolostaan?

 

Monet asanat muistuttavat eläinten asentoja, kuten esimerkiksi valokuvausta harrastava astangajoogan opettaja Sharath Jois kertoo (Nadi sodhana, Petri Räisänen, Otava 2008). Sharath Rangaswamy pitää eläinten valokuvaamista luonnossa täydellisenä meditaationa, jossa mieli keskittyy yhteen asiaan. Vaikka ihminen on kuvateollisuutta varten kesyttänyt joitain eläimiä tekemään erilaisia temppuja tai poseeraamaan tietyissä asennoissa, kuvataan eläimet yleensä näiden luontaisissa asennoissa. Voimme kuvata riikinkukon nostavan ja laskevan pyrstöään, käärmeen nostavan päätään tai kissan köyristävän selkäänsä. Mutta mitä eläimen mielessä tällöin tapahtuu, se jää mielikuvan varaan, kuvaajan ulottumattomiin.

 

Asanoilla on omat tarkoituksensa ja vaikutuksensa, jotka avautuvat joogan harrastajille usein vasta ajan myötä. Intialaiselle vihkiytyneelle joogille niillä voi olla aivan omat merkityksensä, kun me länsimaiset joogaajat lähdemme usein tarkastelemaan lähinnä kehollisia vaikutuksia. Kummassakin tapauksessa mennään omalla tavalla ihmisen mielen tai kehon sisälle, mitä valokuvassa on melko haastava tuoda esiin.

 

Koska mielen liikkeitä voi olla vaikea kuvata edes sanoin, saati kuvin, joogan kuvituksessa käytetään yleensä kuvia asanaharjoituksista. Jos kuitenkin halutaan viitata siihen, miten jooga vaikuttaa ihmisen mieleen, kuvataan usein luontoa. Joogalehdissä merenranta, sininen taivas ja vihreät niityt sekä näissä maisemissa mahdollisesti esiintyvät seesteiset henkilöt pyrkivät luomaan kuvaa tasapainoisesta ja terveestä ihmisestä.

 

Haasteita riittää

 

Onko siis mahdotonta valokuvata joogaa? Kyllä ja ei. Koska joogalla ei ehkä pyritäkään aiheuttamaan tunteita, kuten iloa, surua tai muuta kasvoilla näkyvää, emme saa kuvassa joogista esiin viitteitä siitä, mitä tämä koko jutusta ajattelee tai on ajattelematta. Jos joogana käsitetään vieläpä jotain muutakin kuin asentoja, voi valokuvaaja vain asetella kuvallisia viittojaan tien varteen.

 

Kuvaajan onneksi joogassa on henkisten harjoitusten lisäksi tutut terveyttä, voimaa ja notkeutta lisäävät fyysiset harjoitukset. Voimme siis kuvata melko tarkkaan asanoita ja ainakin osin muitakin harjoituksia kuten pranayamaa ja näyttää kuvassa niiden toteutustapoja. Aivan kuten valokuvaaja näppää tarkan kuvan linnusta oksalla, voimme tallentaa osan joogaharjoituksesta selittämättä sitä sen tarkemmin. Puhukoon kuva puolestaan.